—Aioin neuvotella sen salaa tänne—vaan en minä tahdo sitä enää tänne, vaikken saisi häntä enää milloinkaan nähdä.
—Saathan … minkä tähden et saisi…
—Ei ne sitä sieltä anna! Ei se tule, kun ei ole jo tullut! En minä … saa sitä … enää koskaan nähdä.
—Saathan—haetaan.
Marja itki yhä, melkein hyrski, nyt sitä, mitä Juha oli sanonut.
—Haetaan, tuodaan se yhdessä.
—Elä, hyvä Juha … voi ei, ei … elä sano semmoista!
—Eihän siinä mitään … ethän sinä sille mitään mahtanut … sehän vei sinut väkisin … sehän teki sinulle väkivaltaa.
Marja oli huutamaisillaan: eihän se tehnyt väkivaltaa, mielellänihän minä menin!—niin olisi kaikki ollut sanottuna. Mutta hän sanoi:
—Et sinä kuitenkaan voisi, vaikka sanot—Shemeikan lasta.