—Anna, kun minä panen, sanoi Shemeikka.
—Minkätähden sinä?
—On meillä tapa semmoinen: sen on pantava, ken on antaja.
—Sinäkö sen annatkin?
—Saathan odottaa ukkoa panemaan—jos luulet paremmin osaavan.
—Ei se—vaan en minä kuitenkaan vento vieraan antimia ota, sanoi Marja kuin hädissään.
—Vento vieraanko?—kun oman heimosi miehen!
—Mistä minä tiedän, mitä heimoa olen.
—Mutta minä tiedän ja—näen.
—Mitäpä nähnet?