—Ei sanaa vastata—ei hyvää päivää sanota.
Yhäkään ei Marja mitään sanonut.—Kun istuu, sitten lähden!
—Tiettiin tulevan, vaan ei ole kuivaa kannikkata pöytään varustettu, saati kalaa paistettu.
—Ei nyt anoppi heti tultuaan riitaa rakenna.
—Se on sanottava, mikä on sanottava—kuta pikemmin sitä parempi—ja mikä on ennenkin sanottu ja sanotaan, niin kauan kuin kieli suussa liikkuu ja ääni kurkussa kulkee!
Nyt ei Marjakaan enää voi hillitä itseään.
—Silloin on parasta, että anoppi jää ja minä lähden.
—Lähde, veikkonen, ja mitäs tulitkaan!
—Jo tässä karjalan mies minua houkuttelikin mukaansa—tahtoi jo väkisinkin viedä.
—Valehtelet! Ei ne sinua Karjalaan huoli, koska sieltä emäsikin hylkäsivät.