—Se on valhe!
—Kaisa näki, kysy siltä!—ja nauruun rämähtäen peräytyi emäntä takaisin tupaan. Piika oli lyykähtänyt lattialle.
—Mitä sinä näit? tiukkasi Juha häntä hartioista ravistaen.
—En minä mitään nähnyt.
Mutta samassa hän pillahti itkemään.
—Sano, mitä näit.
Piika ei kuin itki. Juha syöksyi tupaan.
—Mitä se on nähnyt?
—Sen näki, että venhe viilettää alas ja pyöräyttää poukamaan, kun Marja rantaa myöten jälessä juoksee huivia heiluttaen kuin pysähdyttääkseen. Siitä maihin laskee ja sylinsä levittää, ja Marja siihen heitäkse. Nakkaa sen venheen pohjaan ja itse hyppää perään, ja niin mennään, eikä huudakaan Marjasi. Se huutaa, jota väkisin viedään.
—Sen valehtelet, huohotti Juha.