HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Ette saa käsittää minua väärin … en suinkaan tahdo millään tavoin pakottaa … sen tulee tietysti tapahtua itsestään … luuletteko?
KAPTEENI: Mikä tapahtuu, se tapahtuu varmaankin itsestään.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Niin, tietysti … tahdoinkin oikeastaan vain tietää, mitä luulette, että kansa … tehän tunnette heidän mielialansa?
KAPTEENI: Suomalaiset ovat hitaita hurraamaan, teidän ylhäisyytenne.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Mutta hitaatkin voi saada hyvän esimerkin avulla innostumaan.
KAPTEENI: Suomalaisilla on vanha sananlasku, joka sanoo: ei kukko käskien laula.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Vai niin! (Väkinäisesti naurahtaen.) Vai on niillä semmoinen sananlasku. Käskien laula? Mutta eihän ole kysymys käskystä, ainoastaan esimerkistä, tai sanokaamme vain: merkistä, jonka joku joukolle antaa. Toivon siis saavani teiltä, hyvä Ivan Petrowitsch, tietää kaikesta, mitä valmistellaan, mitä on tekeillä—suhteessa niinkuin toisessakin?
KAPTEENI: Olen vast'edes niinkuin tähänkin saakka jättävä jokapäiväisen raporttini teidän ylhäisyytenne kansliaan.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Ei, ei, ei kansliaan, vaan minulle itselleni, mieluimmin suullisesti.
KAPTEENI: Olen tekevä velvollisuuteni, teidän ylhäisyytenne.