HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: (laskee kätensä hänen polvelleen.) En pyydä sitä velvollisuutena esimiestä kohtaan, vaan persoonallisena palveluksena minulle. On asioita, jotka ovat olemassa ainoastaan meitä varten, teitä ja minua … mitä kerrotaan, mitä huhuja … mitä eräät henkilöt … te ymmärrätte?
KAPTEENI: (on vaiti, hetken äänettömyys.)
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Mutta enhän oikeastaan aikonutkaan kaikesta tästä … sillä ei ole mitään kiirettä. Vielähän ehdimme.—Näytätte niin rasittuneelta, Ivan Petrowitsch … paljon työtä ja huolta, eikö totta? Liian paljon! Sanokaa, kuinka suuret ovat tulonne?
KAPTEENI: Palkkani on viisituhatta markkaa, vapaa asunto, valo ja puut.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: En kysynyt palkkaanne, tarkoitan: kuinka paljon teillä on tuloja?
KAPTEENI: Teidän ylhäisyytenne, minulla ei ole muita tuloja kuin palkkani.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Kuinka ei? Ei muita tuloja kuin palkkanne?
Viisituhatta markkaa!
KAPTEENI: Asunto, valo ja…
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Ei täyttä kuutta tuhatta! Onko se mahdollista? Virkamiehellä teidän asemassanne, niin vastuunalaisessa virassa, sehän on … teillä pitäisi, rakas, rakas Ivan Petrowitsch, teillä pitäisi olla ainakin ruplissa se, mikä markoissa. Olette varmaan ollut pakotettu tekemään velkoja?
KAPTEENI: Teidän ylhäisyytenne, en ole ollut siihen pakotettu.