—Mitenkähän tässä nyt alettanee elää? aprikoi kolmas, joka oli saanut muistutuksen paidastaan.

—Eletään niinkuin ennenkin, virkkoi neljäs. Niin kauan kuin minä muistan, on kaikkien uusien pehtorien vaihteessa ollut puhetta niistä uusista punaisista paidoista, mutta entisissä paidoissa tuota yhä on pysytty ja entisissä rohtimissa ryhötetty.

—Mistäpä ne tuli tänne karttuunit ja suvarohvisaappaatkaan.

—Isot sill' on aikeet, mutt' varsin ovat meille vaikeet!

ja kun Korpelan ukot olivat aikansa asiasta näin haastelleet, niin pistivät he piippunsa taskuun ja tallustelivat kotejansa kohti niinkuin ei olisi mitään tapahtunut, ja niinkuin kaikki olisi ollut ennallaan.

Ja ehkä ukot olivat siinä luottamuksessaan yhtä oikeassa kuin pehtori puolestaan oli varma siitä, että nyt tästä alkaa uusi komento Korpelan perukalla.

1899.

ÄITI.

—Valitan suruasi … näin lehdistä, että äitisi on kuollut…

—Kiitos vain, sanoi hän, vastaten kädenpuristukseeni. Onhan se ikävä, kun äiti kuolee. Mutta, omituista kyllä, ajattelen sitä ilolla enemmän kuin surulla.