—Mitäs minun olisi pitänyt tehdä? Neuvo, naapuri, jos paremmin tiennet!
—Tekisit niinkuin minä ja muut kaikki tuolla järven takana. Minä en ole kymmeneen vuoteen mitään rakentanut. Pelloista olen ottanut sen, minkä ne entisestä voimastaan kykenivät antamaan. Minkä maasta irti sain ja minkä karjasta, sen rahaksi muutin. Hyvä on niitä nyt mukanani kuljettaa. Lähtiessäni pistin tuleen huonerähjät. Kun se tuli, ei ollut mitään ottamista. Niin minä tein.
—Kukin omaansa kiittää, naapuri. Pitänee kerran minunkin toimiani kehua. Sinä pistät tavarasi taskuun, minä kaivan ne maahan. Kummassako paikassa lienevät paremmassa tallessa, jos hän meidät molemmat sattuisi kiinni saamaan? Vai luuletko, että se rupeaa ojiani täyttämään?—Ei rupea.—Niin, no—!—Kummastelet sitä, että minä peltoa kuokin ja niittyä raivaan. Mahtaisiko tuo kuokoksen takaisin kääntää ja kannot entisille sijoilleen upottaa ja istuttaa pajukon siihen, mistä se juurineen revittiin?—Eihän se niin hullu!—no, siinä sen näet!—Eikä taitaisi olla aikaa käydä kiviaitojanikaan purkamaan ja kiviä takaisin peltoon kantamaan?
—Eipä kyllä taitaisi…
—Mutta nyt se on, hyvä naapuri, niin, että ojat ovat noin niinkuin minun vallihautojani ja nuo kiviaidat muurejani ja pellot ja niityt ulkovarustuksiani, ja niiden kaikkien keskessä istun minä tässä kuin linnassa, jota et sinäkään sano voitavan hävittää. Se on hyvä linna, tiedänmä, jota ei voida hävittää.
—Mutta valloittaa se sen voi … mitäs silloin teet? Lahjotko, maksatko pakkoveroa? Meidän talo maksoi monta vuotta ja säilyi.
—Ja nyt olet kuitenkin pakosalla, kun ei ollut enää mitä maksaa? Sen se auttoi. Minä en ole mitään maksanut, olen kaikki aarteeni maahan kaivanut. »Ota kaikki», sanon, kun tulee ottamaan, »siinä ovat», ja annanpa vielä tämän linnani avaimetkin, tämän kuokan ja tämän lapion.
—Viepi sinut vankeuteen vieraalle maalle … mitäs silloin teet talollasi?
—Silloinhan minä sitä vasta oikein tarvitsenkin. Kerran sotakin loppunee ja vangit vaihdettaneen. Mutta kun kotiin palaan, hyvä on aloittaa eläminen valmiiksi muokatusta vainiosta.
—Entäpä et tulekaan takaisin?