—Älähän … se voi olla kartanon aituus … katsotaanhan ensin.
Ja he lähtivät ottamaan selkoa siitä, mikä aituus se oli ja eikö aidassa ehkä olisi jotakin aukinaista veräjää, sillä härillä ja lehmillä on synnynnäinen kunnioitus suljetuita veräjiä kohtaan— erämaassakin. Pian tulivat he nurkkaukseen, jossa aita kääntyi. Siinä näkyi vasta tehty niitty ja niityn reunassa oli lato ja aidattu pieles. Kaksi lehmää, pientä mutta lihavaa, käyskenteli niityllä ävärtä syöden.
—Kenenkä niitty se on? kysyi kellokas.
—Meidän on niitty, vastasivat lehmät.
—Mistäs sinne pääsee? kysyi härkä.
—Ei tänne mistään pääse.
—Mistäs te olette päässeet?
—Me olemme täällä aina olevia.
—Kenen lehmiä te olette?
—Tuon mökin.