—Eikös nuorta miestä nukutakaan, taidan minä tässä valvottaa. Mutta nyt käydään kilvalla unetarta kosihin, kumpi meistä hänelle mieluisampi. Nuori mies vanhan voittanee siinäkin juoksussa.
He alkoivat riisuutua molemmat ja Lönnrot aikoi, saatuaan pieksut jalastaan, heittäytyä sohvan kannelle.
—Se olisi tämä sänkyvuode tohtoria varten aiottu.
—Kyllähän minä voisin tässä sohvan kannellakin.
—Ei millään muotoa, tämä on varta vasten laitettu tohtoria varten—
—Saatettaisiin me ehkä sinutellakin toisiamme, koska kerran on satuttu saman orren alle.
—Minä saan tietysti sanoa sedäksi—
—Olenko minä sitten mielestäsi semmoinen ikäloppu?
—Ei, vaan kuitenkin—
Lönnrot oli vielä pistänyt piippuunsa ja sytyttänyt sen. Muutamia savuja vedettyään virkkoi hän: