—Ai, suokaa anteeksi.
—Ei se mitään. Kutsuttiin illalliselle.
—Onko totta, Karoliina, että Handolin on myynyt soittokoneesi? kysyi
Antero sisareltaan.
—Mistä sinä nyt sen … eihän se mitään…
—Kai sinä nyt jäät tänne muutamiksi päiviksi, niin mennään sitten yhdessä?
—Ei, en minä mitenkään voi, huomenna minun täytyy jo varhain lähteä.
Mutta tule sinä vaan, sitten kun sinulle sopii.
—Mutta jos sinä ehkä olit ajatellut, että tulisin nyt kanssasi?
—Ei toki, ole sinä vaan täällä niin kauan kuin sinua haluttaa.
—Mutta kuinka sinä menet?
—Minulla on eräs tuttava vaimo soutajana.