Kun ukko ei liikahtanutkaan eikä vastannut, uudisti Lauri tervehdyksensä ja löi häntä olkapäälle. Ukko nykäisi ärtyisesti hartioitaan ja murahti:
—Et tietysti tuonut mitään?
—Setähän on ilmankin hyvällä päällä.
—Sinä olet raaka, tyhmä, nenäkäs! Tuolla nulikalla oli kerran sydäntä tyhjentää minun pulloni ja panna vettä sijaan. Ja se oli muka niin sukkelaa, että siitä kehuttiin, kuka vain kuulla tahtoi. Ja sinä tiesit, että se on minun ainoa ystäväni. Mitä sinulla on täällä asiaa?
—Suo anteeksi, setä hyvä!
Lauri otti poveltaan pullon ja asetti sen pöydälle ukon eteen.
—Soo, vai niin, mitä se on? Konjakkia—de' va' fan, hva' de' doftar.— Tahdot lahjoa minua, kanalja?—Istu alas, minä noudan sinulle lautasen, niin saat syödä…
Hän kompuroi sisään, tukien itseään seinästä.
—No, ja minne sinä olet matkalla?
—Teille takaisin. Entä sinä?