He eivät puhuneet tästä asiasta eivätkä paljon muustakaan moneen päivään. Antero aikoi lähteä, mutta melkein rukoilevalla äänellä pyysi Lauri häntä jäämään.
—Eihän minulla ole täällä mitään tekemistä.
—Jää nyt kuitenkin.
Lauri kulki kuin horroksissa, itsestään erillään. Käveli kirkolle päin ja sillalle päin, ja hänen nähtiin pysähtelevän ja seisahtelevan. Silmät seisoivat hänellä päässä kuin pelästyneellä, tukka oli pörröllään. Antero koetti lähetä häntä, mutta ei päässyt luo.
Muutamain päiväin perästä tuli Hannalta tieto, ettei Heddan henki enää ollut vaarassa, vaikka hän vielä olikin hyvin heikko.
Silloin se purkautui.
—Millainen minä olen, millainen pahantekijä minä olen! Minä toivoin hänen kuolevan.
Sitten huudahti hän:
—Mistä saan minä apua itseäni vastaan? Mistä saan minä?
—Siitä, mistä minäkin olen saanut—jumalansanasta.