—Emme ole tulleet tänne teidän ruokaanne varten, sanoi Lauri nyreästi.
—Ohoh, vai ette ruokaa varten, mutta minun täytyy taas mennä syömään, syntisen.—Mutta hänen äänessään oli nyt kuitenkin jo ystävällisempi sointu.
Hetken kuluttua tuli hän takaisin kamariin ja istahti sänkynsä laidalle.
—Sinäkö ne toit tänne nämä, vai omasta halustaanko ne tulivat?
—Kyllä näillä oli oma halunsa tulla.
—Onko näillä tosi asia, vai muutenko vain tulivat minua maankuulua kummaa katsomaan?
—Sopiihan teidän heitä tutkia.
—No, kyllä minä eksamia annan.—Ja kääntyen Laurin puoleen kysyi hän tiukasti:
—Mistäs kohdasta sinä, vasikka, olet aikonut autuutesi apilasniittyyn hypätä—siitä varmaan, mistä aita alin?
—En ole vielä mistään hypännyt, ulkopuolella vielä olen.