—No, joko nyt juot? Se on hyvä se, niin herkeät puhumasta roskaa.
—Semmoisen ilon päälle kannattaa todellakin kallistaa lasia.
—Pane pohjaan vaan!
—Saan luvan esittää kaatuneiden maljan. Vae victis! Herrat ovat hyvät eivätkä anna häiritä itseänsä.
—Emme annakaan.—Ruutua.
—Minä juonkin sen maljan kernaammin itsekseni. Ne ovat sittenkin komeaa väkeä. Luulen, että taas puen körtit ylleni. Kuinka ne seisoivat arvokkaina ja varmoina ja halveksivina tuossa—nousivat ja nousivat sitä mukaa kuin heidän syyttäjänsä alenivat, vaipuivat, vaipuivat…
—Kuule, Jaakko, lopeta jo ja anna meidän pelata rauhassa.
—Viimeinen kohtaus pihalla—mikä suurenmoinen näytelmä! Se olisi ollut taulu se: hämärtyvä ilta, tumma seinä, musta ovi, sen kehyksessä Paavon valkoinen pää… En koskaan ole kuullut mitään mahtavampaa kuin tuo heidän virtensä.
—Se oli nyt kuitenkin heidän viimeinen virtensä, sanoi vallesmanni ottaen kulauksen lasistaan.
—Tämän jälkeen he eivät tule uskaltamaan…