23.
Ja taas oli tuliaispöytä katettu Kontolan pappilan ruokasaliin ja taas kohotti rovasti lasinsa ja alkoi: »Niin, tervetuloa taas»—mutta ei saanut sanotuksi muuta kuin kerran vielä: »tervetuloa taas Kontojärvelle!»
Ei päästy oikeaan puheen alkuun. Keskustelu hyppäsi asiasta toiseen.
—Sinä olet, lanko, vähän niinkuin vanhentunut, sanoi professori. Minä luulen, että olet saanut pari kolme ryppyä lisää otsaasi.
—Eihän Olai ole vanhentunut, riensi professorska sanomaan,— päinvastoin näyttää hän minusta pirteämmältä kuin ennen.
—Kuuluuko mitään muuta erikoisempaa? kysyi rovasti.
—Uhkaavimmat pilvet ovat onneksi haihtuneet, ei liene ainakaan lähimmässä tulevaisuudessa mitään pahempaa pelättävänä.
—Sehän on hauskaa kuulla.
Vähän päästä sanoi professori:
—Mutta ilman suuria ponnistuksia ja, ikävä sanoa, ilman suuriakin uhreja ja myönnytyksiä se ei ole mennyt.