—Eipä tietenkään, eipä tietenkään.
—Ja uusia on tulossa. Hallitusta ja sen valtioviisautta saamme kiittää siitä, ettei kaikki, kerrassaan kaikki jo ole menetetty.
—Niinpä tietenkin,—mutta rovasti ei jatkanut.
—Kuinka kuvernöörissä jaksettiin? kysyi ruustinna professorskalta, estääkseen keskustelua katkeamasta.
—Ei ole ilman, että he tuntevat itsensä ikäänkuin vapaammiksi nyt, kun
Saima—
—Jaa, jaa, sen voi ymmärtää. Se oli aina—
Robert ei voinut pidättäytyä, vaan kysyi:
—Tapasiko setä Snellmania?
—En. Mutta kuulin, että hän taas aikoo pyrkiä professoriksi.
—Minä tapasin, sanoi Thure.