—Ei tässä kukaan sinun synnintunnustuksiasi kaipaa.
—Kuulkaa! huusi Lauri nyt niin, että se tunki kaikkiin huoneisiin ja veti sieltä taas uteliaita saliin.—Kuulkaa, mitä sanon! Minä olen tehnyt suuren synnin, minä olen vietellyt viattoman tytön, mutta minä tahdon sen sovittaa, minä tahdon mennä naimisiin Heddan kanssa.
—Herra Jumala, onko hän hullu?
—Sillä meillä on ollut lapsi…
—Herra Jumala…!
Kehä hajosi, kaikki vetäytyivät pois salista, toiset nauraen, toiset kuin kauhuissaan käsiään ylös nostaen.
Anette oli seisonut melkein hänen edessään, suurin, kysyvin, kummastelevin silmin häneen tuijottaen. Lauri oli tehnyt tunnustuksensa silmät hänen silmissään. Nyt hän näki tytön kalpenevan, jäykistyvän, horjahtavan pois.
Ruustinna nyyhkytti ääneensä tuolissaan.
—Anna minulle anteeksi, äiti, mutta minun täytyi se sanoa.
Mutta ruustinna itki niin, että olkapäät vavahtelivat.