—Suo anteeksi, mutta en minä nyt jaksa … minun täytyy mennä katsomaan, kuinka Selma…
* * * * *
Naimi tuli isäänsä vastaan autiossa salissa.
—Naimi parka, että tämän nyt täytyi näin käydä…
Rovastin leuka vapisi. Naimi näki, että hän vain suurin ponnistuksin sai pidätetyksi kyyneleensä.
—Pappa rakas, elä nyt sitä minun tähteni pane sydämellesi … eihän minulla ole mitään hätää, ei mitään hätää…
—Etkö ole minulle vihainen…?
—No, enhän toki, enhän toki … pappa, rakas pappa…
Naimi kävi isäänsä kiihkeästi kaulaan ja suuteli häntä poskille ja otsaan.
—No, no, hyvä, hyvä…