Puna poskihin nous, sydän liekehtäin Löi rinnassa urhon, kun sulki Hän syliinsä neidon ja kiiruusti, näin Häntä kantaen, linnalle kulki.
Kun vartija aukaisi portin, niin Sana sankarin kaikui oiva: "Teist' eroan, mutta ma Birgeriin Olen kerran täss' yhtyä voiva!
Olen luullut, ett' arvoista kohtalon ois Paras voittoisa keihäs ja jänne; Vaan vieläkin parempaa löytyä vois, Sen näin minä silmistänne."
Pois katsoi Hildegard huoahtain; Pois tuuli sen huokauksen kantoi. Hän muiston kukkasen poimi vain Ja sen pelastajalleen antoi.
Ruho sydäntään vasten painoi sen, Ei sanaa sanoa voinut. "Tule kristityksi" — ääni vienoinen Hälle viimeiseksi on soinut.
Kun seudun peittänyt on jo yö, Ruho linnan luona on yhä. "Tule kristityksi" — ääni se sydäntä lyö, Se on hänelle käsky nyt pyhä.
Tuli kristityks' urho Suomenmaan. Hänet siunasi Bero. Suureen Nyt uskoi neidon hän jumalaan. Hän vaipui alttarin juureen.
2.
Måns Ferla salissa linnan on: "Oi Hildegard, lempeensä nääntyy Mun rintani! Miks olet armoton?"… Hän kylmänä poispäin kääntyy.
Pidot linnan tornissa valmistetaan, Pidot komeat herkuin paljoin. Ja Hildegard-neidolle yksin vaan Soi kiitos lauluin ja maljoin.