— Herrani ja esimieheni, sinä puhut viisaasti, mutta yhden asian olet unohtanut. Sinun ei pidä astua yksinkertaisen uskon tielle.
Piispa katsoi pitkään vanhuksen kirkkaisiin silmiin, joissa kyyneleet välkkyivät. Hän taputti vanhusta hiljaa olalle ja sanoi:
— Herra sinua palkitkoon suuren laupiaan sydämmesi tähden.
Hän aikoi jatkaa, kun korvansa eroittivat omituista ääntä ulkoa.
Se oli kummallista kumeaa jyskytystä, epätasaista ja kaamoittavaa ja sen ohella kuului valittavia ääniä.
— Mitä se on? kysyi piispa.
— He saapuvat, vastasi kaniikki.
— Mikä on tuo kumea ääni, aivan kuin hiljaa jyskytettäisiin arkkuun?
— Minä menen katsomaan.
Vanhus aikoi kiiruhtaa kirkon ovea kohden, kun piispa hänet pidätti ja sanoi: