—Mitä te täällä teette? Mene tiehesi! huusi hän hänelle.
—So, so—olen sitä yhtä hyvä kutsuvieras minäkin … vaan jos nämä herrat käskee…
—Ei, ei, istukaa vain, mahdutaanhan me tähän kaikkikin.
—Minä sanon teille, isäntä, että on moukkamaista tulla sekaantumaan meidän keskusteluumme! Mitä asiaa teillä on siihen, juonko minä vai en?
—Ei mitään, ei mitään … mitäs se nyt Vorsper leikistä suuttuu?
—Se ei ole leikkiä … sinä olet kavala mies … sinä vartioit minua kuin salapoliisi … kyselet joka kylässä, että onko se käynyt täällä taas juomassa, ja kerrot kauppamiehessä ja kirkonkylässä … oletko sinä minun holhoojani?
—Kukas sen on sanonut … sanokaapa herrat, oletteko kuulleet, että minä…
—Sitä sinä kehut … sinä olet tyhmä ja ahne … ja raaka mies…
—Tuolla lailla se aina alkaa rakentaa riitaa … nyt sen näette, herrat … se kun vähänkään juopi … ja herra hän on olevinaan, vaan renttuherra sinä olet sittenkin.
—Sinä olet moukka … minä ylenkatson sinua! Minä käännän sinulle inholla selkäni!