Silloin ei ollut rouvalla muuta sanottavaa kuin tuima:—Hyi! Tule pois,
Hanna! Tämä on suorastaan hävytöntä!
Ja hän veti tyttärensä ulos ovesta.
Maalari kiiruhti jälestä ja koetti pidätellä, mutta hän ei saanut heitä pysähtymään.
—Tämä on häväistys koko perheelle … jos minä olisin voinut vähääkään aavistaa … kuuli hän vihastuneena muristavan alhaalla rappusissa.
Hänen täytyi antaa heidän mennä, ja hän palasi takaisin näyttelyyn.
—Mutta mitä tämä kaikki merkitsee? kysyi hän kamarineuvokselta, joka hiukan hämillään vetäytyi pois taulun äärestä, jota hän oli ihan kehyksen ääressä tarkastamassa.
—Kuinka sinä voit panna näytteille tuommoista … mitä sinä luulet ihmisten tulevan tästä kaikesta sanomaan?
—Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat!
—Aiot siis antaa sen seista siinä?
—Tietysti!