—Minkä tähden et ole sitten totta tehnyt? kysyin minä.
—Eihän tuota ole tullut asiaan asti tuumatuksi.
—Vaan nyt tuumataan! sanoin minä.
—Saaneepahan noita tuumatakin, vaan kukapa minusta enää huolinee.
—Jätätkö asian minun varaani, niin minä hommaan?
—Samapahan tuo lienee, jos jätänkin.
—Tuohon käteen! sanoin minä. Ei ole minulla nyt ennen mietittyä, mutta kun vartonet viikon, niin minä ensi pyhään mennessä mietin. Saanko miettiä?
—Mieti häntä!
Kun seuraavana sunnuntaina taas tulin tehtaalle, oli minulla jo morsian sepälle mietittynä.
—Vai jo on, sanoi hän, mutta ei ruvennut sen enempää kyselemään.