—Mitä sanoi? Mitä sanoi?
—Että nyt ne jo tulevat! huudettiin kolmannen talon kohdalla.
—Mitkä? Mitkä?
—Laivat! Laivat! Suuret laivat! Savu näkyy!
Katosi siitä kysyjäkin ikkunasta, ei joutanut sitä hakaankaan panemaan, jätti omine valtoineen remppasemaan.
Vaan kummako ikkunain, kun ovetkin jäivät. Auki remahtivat joka talossa ja olivat saranoiltaan retkahtaa.
—Laivat tulee! Laivat tulee! kirkaisi kimakimmalla äänellä lapsi isänsä korvaan, ja isä kimposi kuin kumipallo ylös sohvaltaan, johon juuri oli heittäytynyt ja aikonut sanoa jotakin.
Vaan sanomatta jäi asia, lieneehän kuinkakin tärkeä ollut. Polttamatta jäi paperossikin, panematta lusikat kaappiin ja pesemättä piialta astiat. Hattunsa sieppasi herra, keppinsä kaappasi ja hyökkäsi ruumis eteenpäin kumarassa keittiön kautta suorinta tietä pihalle.
—Elä jätä! huusi hänelle rouva.—Odota, minä tulen kanssa! Kuule!
—Tule sinä lasten kanssa!