Hyppäät varmaankin yhtä pikaisesti pystyyn kuin minäkin hyppäsin … ja huudahdat niinkuin minäkin:
—Mutta mitä ajattelette, rouva? Minäkö antaisin hänelle vapaat kädet— pettää itseäni!
Vaan tuo omituinen neuvonantaja pysyi rauhallisena ja virkkoi hymyillen:
—Mutta jos kerran annatte hänelle luvan pettää teitä, niin eihän hän silloin enää petä teitä.
—Eihän se muuta asiaa ollenkaan. Se tosiasia, että hän on toisen eikä minun, pysyy kuitenkin samana.
—Vaan ehkei se pysykään samana?…
—Ei, ei, en minä voi.
—Te tietysti teette, niinkuin tahdotte.
—Mutta mitä hyötyä siitä voisi olla?
—Voittehan koettaa, niin näette … ainakaan ei teillä voi olla mitään kadotettavana, jos se ei onnistukaan.