—Kuka tuo on?
Sitten tuntevin silmin, ensin yksi, sitten toinen ja kolmas—Annikki, Terttu, Tuiran tytöt—tuttuja kaikki, kaikkien posket palaen simaoluen iloa:
—Sehän on Kaukomieli! On totta tosiaan se Ahti! Tulkaa tuota katsomaan, akat muutkin!
Sitten ilakoivin ilmein:
—Nuorten iloihinko tulit?—Miksi et karkele, Kauko?
Niitä pyöri ympärillä räkättävä piiri, kasvot hehkuen simaoluen punaa.
—Mitä sankari täällä?—Lähditkö, lieto Lemminkäinen, näkemään meitä, vanhoja tuttujasi?
Ryhdistyen, suorana selkä, sitaisten kädet ristiin rinnan päälle, huulensa pilkkahymyyn pakottaen, vastaa Kauko:
—En teitä, vaan tyttöjänne!
Ovat tekeytyvinään surkeiksi akat: