"Ja kiukuttelee suotta eikä tottele", säestin minä…. "Voi, jos se lähtee, jos kuka pelottaa sen pois."
"Se usein jää, jos on jokukaan, joka ei …"
"Minä en…."
"Sitten se pysyy."
"Minkä näköinen se on?"
"Ukon naama ja lapsen ruumis ja ripeys … ja sen henki on esi-isäin henki."
"Oletko sinä nähnyt sen?"
"En muuta kuin unessa, mutta sen jälet näkee usein … milloin niinkuin hiiren jälet hangella, tai niinkuin linnun jälet hiekassa tai oravan jälet vitilumella. Vieppäs sille välistä kaikkein parastasi, jota mielesi oikein tekisi ja jota et raatsisi mitenkään antaa pois, vie nuorta maitoa pikku tuokkosessa riiheen tai rusinasoppaa.
"Minä vien!"
"Ja pistä kauralyhde talveksi aidanseipääseen. Se hyvästyy uhrista ja jää."