En saa sitten selväksi muuta ajatusta, kuin että minun pitäisi sitoa säkin suu ja viedä säkki aittaan ja mennä muuttamaan vaatteita. Mutta kun vieras istuu, olisi varmaan epäkohteliasta jättää hänet tähän yksin. Kasvoihisi vilkaisten minä näen, että silmäsi hymyilevät, mutta ei huulet.
"Tu—tulitteko hevosella vaiko—?"
"Ihan laamannin oriilla, tädin kanssa."
"Se on siivo ja säyseä—missä se on?"
"Tallissa."
"Oliko täällä ketään miehiä kotona?"
"Ei ainoatakaan, kuuluvat lähteneen jonnekin takamaalle heinään."
"Vai jo ne menivät—ja niin, niinhän pitikin."
Sinä nähtävästi koetat pidättäytyä purskahtamasta nauruun—suusi ympärys värähtää ja silmissä on veitikka—sinulla on pieni, soma olkihattu, kiinnitettynä paksun palmikon taa—sieramet elää.
"Kuka sen sitten riisui?"