"Jaa, oriinko?"
"Niin."
"Minä."
"Se on siivo ja säyseä—jaa, johan sanoin sen," ja minä kysyn kiireesti:
"Onko se—tuota—saanut heiniä—kun ei ollut korttakaan vanhoja heiniä koko talossa, kun piti keväällä syöttää kaikki ja repiä olkikatotkin?"
"Minä niitin äitinne luvalla apilasta."
"No, sehän sopi erinomaisesti!" minä melkein riemahdan.
"Olette ollut myllyssä," sinä sanot, kun en minä taaskaan tiedä, mitä sanoisin. Päässäni on sisäinen paine, mutta ei mikään pääse sieltä ulos.
"Kah, säkki valuu, minun täytyy viedä se aittaan"—ja minä melkein ryntään sen kimppuun, sitomaan sen suuta. Sinä pyydät saada pitää suuta, kun minä sidon.
"Elkäähän toki, te jauhotutte—kyllä minä."