"Minä tulen!"—ja tulet.
Ja me kävelemme takaisin saman tien, jonka äsken olimme tulleet.
Äiti vielä valvoo, porttiaitaa vasten nojaten, valkotukka, villahuivi olkapäillä, käärittynä tiukalle käsivarsien ympärille.
"No?" sanoo hän.
"Saako tämä nuori neiti tulla meille yöksi?"
"Tottahan toki."
"Saanko jäädä leipomaan ja kutomaan?—minä osaan!"
"Ja niittämään ja haravoimaan?"
"Johan nyt toki—mutta aivanko totta, että tulet meille?"
"Totta…."