--Niin mitä?
--Myödä paalit.
--Totta kai.
--Kun ne nyt sitä niin paheksii.
--Rahat ja paalit ovat minun, koska kerran ovat minulle annetut. Minä huushollaan niiden kanssa, niinkuin parhaaksi katson.
--Niin mitenkä sitten?
--Sepähän sitten nähdään.
Helga oli arasti lähestynyt hänkin ja pysähtynyt jonkun matkan päähän. Söderlingska korotti äänensä, niin että se kuuluisi hänelle saakka.
--Ja siksi toiseksi, jos tahdotte tietää ... omilla vähilläni minä ne kahvit maksoin ... ja mikä muu on otettu velaksi, omillani minä senkin suoritan.
--Kuulkaahan, sanoi Helga, lähestyen.