--Mitä oikkuillee.
Hetken päästä näkyi Kalle kuitenkin nousevan, ottavan koukkulaatikon ja vievän sen ruuhen kokkaan. Kannettuaan sinne vielä siimavasun ja kohokepit tuli hän vasta sitten tupaan, virkkaen ovelta:
--Tuleeko isä sitten heittämään ... pitkäsiima olisi nyt valmis.
--Sinun kahvisi jäähtyy, sanoi Söderlingska, selin oveen.
--En nyt välitä, sanoi Kalle.
--Et välitä? Mikset?
--Ei maita.
--Ei maita sinullekaan? Ohoo!--Söderlingska pyörähti tiukasti päin, katsahti Kalleen, sitten Helgaan, ja ponnahti pystyyn, otsa punaiseksi sävähtäen.--
--Ei maita! Annetaan sitten sille, jolle maittaa.
--Elähän toki jumalanviljaa ... kyllä minä juon!--mutta ennenkuin Söderling ehti hätään, oli Kallen ja Helgan kuppien sisältö lätkähtänyt likasankoon.