--Mitä skoijia tuo on? karjaisi ukki.

--Se on sitä, että jos ei minun kahvini kelpaa, niin sopii tästälähin keittää omistaan, jolla on ... ja minulla on vaikka kuolinpäivään.

--Äiti, enhän minä....

--Kyllä minä yskän ymmärrän....

--Kuulkaahan....

Mutta Söderlingska meni jo, likasankoa kädessään kiikuttaen, sikolättiin.

Elkööt luulko! Ei minua semmoisella säikäytetä.

Porsas sai sangon sisällöstä sekä kärsäänsä että niskaansa ja peräytyi vingahtaen altaalta pahnaansa.

Hanna tuli jälestä, silmät pahansuopaisesti kiiluen....

--On se nyt kerrassaan naurettavaa tuommoinen.