JORMA
Nouse koivun konkelolle,
Lepän lengolle ylene,
Onko mieleiset sanani,
Otolliset uhrityöni,
Lepy lehto, kostu korpi,
Ellös suuttuos Jumala,
Maanpitäjä pillastuko
Uhritöistä ilkiöitten,
Typeristä tyhmän kansan,
Lepy metsä miehillesi,
Lepy näillä leppösillä,
Lauhdu näillä laulelmilla—
Humahtele hongan latva,
Kohahda korea kuusi,
Jos on uhri otollinen,
Mieluiset minun sanani!
(Tuuli humahtaa puussa.)
Otollinen oli uhrini, ei ole haltija vielä meihin vihastunut.—Kari, kanna sinäkin uhrisi pyhälle puulle! Elä siinä synkkänä seiso!
KARI (katkerasti)
Minä kannan uhrini Panun puujumalalle.
JORMA
Mitä sanot?
KARI
Panun itsensä uhriksi kannan (näyttää vaatteesta tehtyä nukkea.)
JORMA
Panun oma kuva—kädet selän taa sidotut. Sitäkö aiot?
KARI Oman jumalansa kädestä tuomionsa saakoon! Nyt tietää: missä ikinä kulkenee, ansa jalan alla vaanii.
JORMA
Et saane satimeesi Panua sinä.
KARI Minä opastan, toiset tien käyvät; minä otuksen kierrän ja osoitan, toiset pyydystävät. On vielä ennen iltaa papin köysissä Panu ja minä köyden päästä pitelen.