—Ei suorita sovussa! huudahtivat miehet, jotka kaikki olivat kokoontuneet pöydän ympärille.
Mutta arpaa oli pantava kolme kertaa. Panu siirsi sammakon entiselle sijalleen ja loihti:
—Kysyn Luojalta lupoa, anon taatolta apua, sano arvalle, Jumala, arpa ilmoita minulle, lähde arpa myötäpäivän, jos sovussa suoritahan, lähe silloin vastapäivän, jos kiroten kuljetahan.
Vasara helähytti kalvoa, kalvo jousesi, ja sammakko istahti keskelle sovun tietä.
—Sovussahan suoritahan! riemahti Jorma.
—Kolmas kerta tosi kerta!
Panu nosti sammakon pois kalvon päältä, nappaili vasaralla kalvoa varovasti joka taholta, tunnustellakseen, oliko se yhä vireessä, ja kun huomasi olevan, sovitteli hän nappulan hyvin huolellisesti paikoilleen ja loihti ääntään yhä uhkaavammaksi kiihottaen:
—Sano totta, Luojan merkki, juttele, Jumalan arpa, sano arpa syytä myöten, älä miehen mieltä myöten; jos arpa toen sanovi, niin arvo ylennetähän, ylös arpa nostetahan, polville pyhän Jumalan!
Miehet kertoivat yhdestä suusta:
—Polville pyhän Jumalan!—ja samassa harppasi sammakko pitkän askelen pudoten vihan tien ja sovun tien risteykseen.