—Tuoss' on vielä haavan jälki rinnassa.
—Tapion huomenlahja se on, siksi sitä ei myydä.
—Hyvä on siinä nuorikon kanssa kelliä.
—Kun tuon nyt tuoduksi saisi, huokasi Karin emäntä.
—Anopiksi mielesi tekisi!
—Olisihan rattoisampi ollakseni, kun Kari metsiä kiertää, ja saisinhan kerran soudateltavani minäkin.
—Mutta metsäonnesi sinä menetät, Kari, kussa naisen kotiisi kuljetat. Kateita ovat sinipiiat, eivät näyttäy, pois kaikottavat edestäsi riistan ja harakan tiellesi ajavat, laski Jorma leikkiään.
—Eivät aja sen edestä, joka ei metsäaamuna päivän nousuun vuoteellansa virune, niin sanoi ennen isä vanha.
—Ei sillä kuulu väliä olevan, kunhan mies puhtoisena metsään menee ja viljavirret hyvin helkytellä taitaa.
—Puhdas on mies tämä Kari ja pulska ja virsikäs verraton.