Kari oli hänkin ottanut uhrikalunsa esiin, kun hänen nenäänsä sattui veren haju ja hän samassa näki ilveksen riippumassa jumalankuvan sivulla.
—Mikäs täällä on?
Kuvan oikean käden kainalossa riippui ristiin sidotuista takasääristään suuri komea susi-ilves.
—Katsohan tätä, sanoi Kari, osoittaen nuolta, joka oli selkään sattunut ja jonka Jorma heti tunsi Karin nuoleksi.
—Kenenkäs tämä toinen nuoli?—se oli uponnut rintaan, ammuttuna alhaalta päin.
Jorma tarkasteli toista nuolta ja virkkoi sitten:
—Jos ei liene toisen nuoli niin yhdennäköinen, niin on tämä Panun jousesta ammuttu.
Kari ei mitään virkkanut, mutta loi Jormaan katseen, jonka tämä tulkitsi:
—Tietäjä itse ampuu otuksia pyhältä vuorelta, mutta muilta hän sen kaikkien haltijain koston uhalla kieltää.
Kari oli irtauttanut ilveksen naulasta ja heitti sen selkäänsä.