Annikki vastaa:
—Terve, otso, tultuasi, mesikämmen käytyäsi näille pestyille pihoille, kaunoisille kartanoille.
Kari:
—Minne vienen vierahani, kulettanen kultaseni, tokko laittanen latohon, pannen pahnahuonehesen?
Annikki:
—Tuonne vienet vierahamme, kulettanet kultasemme, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen. Siell' on syömät suoritettu, juomaneuvot jou'utettu, kaikki sillat siivottuna, lakaistuna lattiaiset.
Sen laulettuaan heittävät naiset esiliinansa silmilleen, asettuvat kahden puolen tietä ja antavat karhusaattueen välistään kulkea, liittyen sitten jälkijoukkona miesten perään.
Mutta vouti, joka on reestään naisia tähystellyt ja Annikilla, hentovartisella, silmiään ilahuttanut, nostaa huntua hänen kasvoiltaan ja virkkaa hänelle vetisesti silmää iskien:
—Joko on tyttöseni minulle saunan lämmittänyt?
Ei osaa Annikki hätäyksissään muuta kuin huudahtaa hiukan, mutta Kari, joka on eillimmäisen reen seville hypännyt metsän suuria vieraita pihaan ajaakseen, heläyttää hevosta selkään, ja vouti retkahtaa selälleen rekeen jalkapohjat edellä pihaan tullen.