—On pystynyt nuoli isompiinkin,—virkkoi taas Jorma ja lisäsi:—
Lienettekö kuulleet, että vouti on tapettu.
Jo säpsähti Panu, vavahti parta ja poski kalpeni.
—Voutiko tapettu?
—Kari on kostanut Annikin kuolon … vielä sen sinullekin kostaa. On
Lapin nuolet apunaan.
—Mistä tiedät, vai loruatko?
—Tiennen, mistä tiennen, mutta ne ovat viestit kulkeneet, että sai nuolen selkäänsä ja siitä koskeen suistui. En huoli enempää puhua, kun et uskone, käynet itse tietämässä. Sanon vain: Sen sait siitä, kun Tapion ilveksen tapoit; sen sait siitä, kun haltijan viinalla vihoitit.
Ja sen enempää selittämättä, mitä oli Panun emännältä kuullut ja Panun emäntä Reidalta, poistui Jorma.
Ei Panukaan sen enempää asiasta puhunut, ja miehet poistuivat kaskelta.
Mutta siitä päivin katsoivat Karjalan miehet Panua kostonalaiseksi mieheksi, ja Panu luki heidän silmissään epäilyksen, niinkuin olisi heidän luottamuksensa häneen horjahtanut.
—Jos lie entinen vouti kuollut, saadaan toinen ja parempi! rohkaisihe
Panu, sillä muitakin rohkaistakseen.