—Liekö uusi ystävä entisen veroinen?
—Lie mimmoinen lie, ei vieraita ystäviä tarvita.
Mutta eivät ottaneet mielet rohkaistuaksensa. Päätä pudistellen erosi uhrikansa, ja salainen nurkuminen rinnat täytti, taipaleella sanoiksikin puhjeten:
—Turha taisi olla iso uhrini.
—Mitä maksoit?
—Kuusi nahkaa laihasta mullikasta maksoin.
—Nylkevät panulaiset…
—Ei ole onnea siitä kaskesta.
—Saat nähdä, että korpi vielä kostaa.
—Oikeassa oli Jorma.