—Saanet minulta, kun tahtonet… Panen siihen jokaisen laitumelle laskettavan lehmän maitoa, kiuluun katsomatta lypsettyä.
—Ei toki saa kiuluun katsoa, siitä tehonsa menettäisi.
—Vaan mitenkäs?
—Asetut pystypolveen, helmat polviin nostettuina, ja katsot lehmäin jalkain väliin.
—Niinpä niin, sehän on vanha lypsytaika.
—Vaikk' onkin, niin hyvä on, ettet unohda sitä, muuten älä lähde alkuunkaan. No, kun olet lypsänyt, niin nyhtäise joka lehmästä kolme karvaa.
—Mistä paikasta?
—Korvain välistä, hännän juuresta ja vasemman jalan vuohisesta. Ota sitten tuhkaa kolmelta tulisijalta, kodasta, saunasta ja riihestä..
—Auta armias, kun riihen tuhkan lipeäksi keitin!
—Saat meidän riihestä, siellä on. Riputa tuhkaa maitoon ja mene maitoinesi laitumelle, kierrä laidun niin kauaitse kuin et enää tahdo lehmiä edemmä kulkemaan, ja riputa maitoa maahan aina vähän matkan päähän. Jos et yhtenä päivänä ehdi, kulje kahtena. Kun olet kierretyksi saanut ja heti kierrettyäsi lasket lehmäsi, pysyvät koko kesän siinä kierroksessa, jossa ei peto pure eikä pysty taudinkaan hammas.