—Eihän vainajat vierailta vaatine … tyytynevät siihen, mitä talo antaa.
Mutta vieraat pyytämään:
—Antanethan meidänkin … ethän kadehtine, jos meitäkin muistaa, kun sinulle hyvää suo.
—Vai kadehtisinko! Enhän toki, vaikka kaikki teille antaisi eikä minulle mitään jättäisi.
—Sinulla on hyvät haltijat, sinua kuulevat, sinulle antavat, mitä tahdot, aina karjasi menestyy, aina Ilpo hyvät kaupat tekee.
—Tuoss' on minun puuni, karsimaton vielä. Sen karsivat, kun kerran kuolen.
—Ja uhrinsa uhraavat.
—Kukapa minulle…
—Jo toki kaikki sinulle, kaikkien taikain tekijälle.
—Elleivät maahan kaatane kaikkia pyhiä puita.