—Muistanetko kaikki, mitä olen sinulle opettanut? virkkoi taas Panu hetken kuluttua. Olen opettanut sinun arpaa ymmärtämään, pyhän kannuksen ongelmoita selittämään … muistanetko, mitä olen opettanut? Miten tehdään taika, kun on karhua vastaan varauduttava? Neuvoin sinulle sen talvella.
Jouko ei jaksa muistaa eikä virka mitään.
—Ei sillä niin väliä, jos et kaikkia muistakaan, kunhan tiedät sen, mikä on missäkin taiassa tärkeintä ja mitä ei saa jättää tekemättä. Niitä olen neuvonut ja neuvon vasta enemmän … vielähän ehditään. Ei teekään oikea taikuri kahta kertaa taikaa samalla lailla, kunhan ne kolme päätemppua tekee. Paha haltija oppii väistämään, niinkuin vanha metso oppii ansaa liisimään, sentähden on uusittava. Kun tauteja parannat, mitä silloin teet…? Entä kun varkaan käden kautta kadonnutta haet?… Et muista, vielä ehdit, olenhan opettamassa. Mielesi nyt muualla vaeltaa.
He tulivat taikamajalle, jonka ovi oli auki Panun kummaksi.
—Kuka täällä on käynyt?
—Lienee tuuli avannut, virkkoi Jouko.
Panu astui sisään ja näki lattialla taikakaluja, jotka olivat orrelta pudonneet.
—Ei vain liene se Kari? sanoi hän, ja hänen silmänsä välähtivät. Mutta sitten hän sanoi:
—Sinut on Reita vainajan vaatteissa tietäjäksi kastettava.
Mutta kun hän kohotti Reidan kauhtanan lievettä, hätkähti hän ja huudahti: