—Kun ei kyenne Panu apua antamaan, niin haemme muualta, miehet.
Kontolan kirkolla on, ja sieltä annetaan.

—Sieltä ovat jo akkanne ottamassa, vastasi Panu pilkallisesti.

—Sinne menemme miehetkin!

He olivat jo ovella, kun Panu huusi heidät takaisin.

—Rahaa saanette! Vielä riittänee haltijain aarre tämän talven varalle.
Teille kelvottomille haltijain uhrimaljan tyhjennän.

Hän otti tuvan nurkasta kaapista haltijan hopeaisen uhrimaljan, joka oli täynnä hopearahoja, ja tyhjensi sen pöydälle:

—Ottakaa siitä, kun iljennette!

Miehet katselivat epäillen toisiaan.

—Mutta jos haltija suuttuu? kysyi eräs.

—En minä ota syytä niskaani! epäröi toinen.