—Tahdomme, laula, laula?
Oli unohdettu pappi, Panu, palanut uhrivuori, kaikki tänaikaiset pulat, ja heruvin silmin ja hymyisin suin kuuntelivat miehet, kun Jorma lauloi:
—Lähin kerran kulkemahan, henki heikko heilumahan, parempihin pääsemähän, lähti polku pensastosta, ura kaita urkenevi. Kulin päivän korpimaita, rämehiä rämmiskelin, ahomaita toisen astuin, kuleskelin kannokoita, kolmannen keveitä maita, vuorten harjoja vaelsin. Luon ma silmän luotehesen, poikki maiden pohjoisehen. Paistavi aurinko ahoille, kankaisille kaskimaille, vaaralle iki-isolle, hohti huonehet aholla, loisti linna laitehilla, päädyt pilviä pitivät, ukset kulta kuumottivat. Päättelin taivaaksi Tapion, asunnoksi autuaitten.
Miten sinne päästäkseni, kuink' ylitse yltääkseni? Suo oli suunnaton välissä, rimpi rannaton edessä, vaanp' oli sujakat sukset, alla kuusen uuet kalhut, sujuivat sujumatta, ponnahtivat polkematta yli vetkien vesien, sivu märkien mätästen. Siitä arvata osasin, ett' oli sukset Luojan luomat vanhan vaarin veistelemät.
Yli suon on saatuani, märän poikki päästyäni, salot välkkyivät verassa, silkissä metsät siinti, kuuset kullassa kuhotti. Vaikk' oli syksy lähtiessä, tääll' oli lehessä lehto, koivut hiiren korvasella. Metsä haiskahti me'elle, simalle salo sininen, linnut lauloivat lehoissa, satakielet soittelivat; kepeästi jalka keikkui, virsu vaivatta kohosi, tie oli tuomin istutettu, kuja koivuin kaunistettu.
Siitä pää'yimme pihalle, kävin kullan kartanolle. Oli pihlaja pihalla, tuvan eessä täysi tammi, käki kukkui pihlajassa, toinen tammessa helisti.
Isäntä kukunnan kuuli, talon Äijä äänen tunsi, tiesi vierahan tulevan, kaukalaisen kerkiävän. Jopa vastahan tulevi, kynnykselle kepsahtavi. Pitkä on Tapion takki, valkopartaisen vakavan; käski käymähän tupahan, asuntoonsa astumahan.
Tuop' oli tammesta rakettu, uuni koko kalliosta, pöytä suuri seinämällä voilla, vehnällä katettu, parahilla piirakoilla, makoisilla mansikoilla.
Tuo olutta Aino-neiti, kantavi sulo simoa, käski juua jaksamahan, yllin kyllin ottamahan.
Vaan jo Äijä äännähtävi, vaari vanha virkahtavi: