Ja Jouko kertoi katkonaisesti ja hajanaisesti, kuinka hän oli Rampa-Riitan äidin nähnyt pappilan ympärillä hiipivän ja sen jälkiä seurannut ja nähnyt Panun sen majasta lähtevän ja kirkolle päin menevän ja ajatellut sen jotakin pahaa miettivän ja juossut kirkolle ja piiloutunut aidan viereen. Se oli kiivennyt ikkunasta sisään ja siellä taikoja tehnyt ja mennyt sillan alle.
—Siellä se on … tule katsomaan, niin näet!
Usein näki Jouko näkyjä, usein näki varsinkin isänsä ja oli häntä takaa ajavinaan. Mutta Olai päätti kuitenkin seurata häntä. Reita, joka oli toisesta tuvasta kuullut Joukon tulon, liittyi mukaan.
Sakastiin tultuaan näki Olai, että kaappi, jossa messupukua säilytettiin, oli murrettu auki ja vaatteita lattialle heitetty. Jouko ei ollut houraillut eikä näkyjä nähnyt. Hän riensi kirkkoon, ja lyhtynsä valossa näki hän saastutetun lattian ja rippikalkin ja oli kompastua raamattuun, joka revennein lehdin oli käytävän päässä. Mutta Jouko osoitti luukkua ja kuiskasi:
—Tuonne se meni … tuosta meni alas … nyt se on umpiloukussa.—Olai teki merkin, käskien häntä vaikenemaan, ja hiipi lähemmä.
Panu ei kuule heidän tuloaan ja koettaa yhä ponnistella ulos päästäkseen. Joka yrityksellä saa hän luukun vähän raolleen, mutta se putoaa taas samassa takaisin. Luukun päälle kaadetut penkit liukuvat kuitenkin hiljalleen syrjään, ja joka työnnähdyksellä nousee luukku aina hinkan ylemmä. Pappi tekee uudelleen merkin Reidalle ja Joukolle ja lähenee luukkua. Panu ei vieläkään huomaa mitään ja saa vähitellen kirveensä ponnen raosta ulos. Longistaen sillä rakoa isommaksi pistää hän viimein kätensä ulos. Antaen merkin Reidalle hyppää pappi esiin, tarttuu Panua kalvosiin ja potkaisee jalallaan kirveenvarren sisään, jolloin luukku puristaa ranteet leukainsa väliin, niin että sormet oikenevat.
Panu päästää suustaan äkäisen, ärjäisevän äänen, niinkuin tekee karhu, jota pesäänsä sorkitaan, mutta ei pääse liikahtamaan. Jouko uikahtaa kuin pelästynyt koira ja rientää ulos kirkosta.
Pappi ja Reita sitovat ristiin vankinsa ranteet ja nostavat luukun auki.
—Tule ulos sieltä! komentaa pastori.
Kun Panu on päässyt lattialle seisomaan, kohottaa Olai lyhtynsä hänen silmiensä tasalle, valaisee hetken aikaa hänen kasvojaan, molempain katseet sattuvat yhteen, iskevät tulta kuin kaksi miekan kärkeä… Panun katse livahtaa syrjään, yrittää kerran vielä tehdä vastarintaa, kilpistyy, taipuu maahan eikä enää nouse…