Poikia oli siinä kolme ongella varustettua. He olivat niin totisessa hommassa, että tuskin malttoivat katastaa. Apunaan heillä oli pieni paitaressu ja liinatukka, joka keräsi kalat sillalta kuivamasta suureen tuohiseen sitä mukaa kuin toiset vetelivät niitä ylös.
—Kenenkäs poika sinä olet? kysyi Olavi.
—Jutti Hätiten ja Heta Liita Kiitkiten.
—Vai niin, no onkos isäsi kotona?
—Heinättä on.
—Mutta minkä tähden et sinä ongi?
—Kun ei oo onkee.
—Onkisitkos, jos olisi?
Poika oli juuri korjaamassa astiaansa uutta salakkaa, joka oli korkeana kaarena lentänyt ilmaan ja sieltä pudonnut sillalle.
—Oon minä välittä Villen ongella onkinna.