—Saako luvan olla teetä?
—Ei kiitoksia!—mutta kun Elli oli jo valmistanut lasin ja ojensi sen hänelle, ei hän voinut olla sitä ottamatta.
—Entäs miehenne? kysäisi hän yht'äkkiä. Eikö hän tulekaan illalliselle?
—Hänkö? Hänhän on pitäjällä.
Olavi ei voinut enää pidättäytyä. Liikutellen hermostuneella kädellä lusikkaa lasissa sanoi hän:
—Ja teidän täytyy siis elää leskenä ja kestää eron katkeruutta taas koko viikko?
Mitä oikeastaan hyödytti pistellä näin … parasta kun ei ole mistään tietävinään ja menee tiehensä, jos ei voi olla täällä. Mutta kun Elli ei vastannut, niin se taas suututti häntä ja hän jatkoi:
—Se kai ei ole niinkään helppoa?
—Eikö ole helppoa?
—Niin, minä vain ajattelen, ettei mahda olla.