—Enkö? No, sittenhän on kaikki hyvin.
—Mutta mitenkä te luulette sen tehneenne? … minkä johdosta olette voinut tulla sellaiseen käsitykseen?
—Jos olen erehtynyt ja luullut väärin, niin onhan tarpeetonta sitä selittää.
—Selittäkää nyt kuitenkin … sanokaa nyt, minä pyydän.
—En ole tiennyt, että olisitte uskonnollinen.
—Mutta mitenkä te … mistä te nyt sitten olette saanut sen, että olisin?
—Olettehan ollut ripillä tänään?
—Olenhan… Sitäkö te? Ja sitäkö te pidätte niin suurena merkkinä minun uskonnollisuudestani, että…
—Eikö se sitten ole tarpeeksi suuri?
—Mutta eihän se … enhän minä … hyvänen aika…!